Maaliskuun suosikit


Moikka, päätettiin Nonan kanssa aloittaa tekemään Kuukauden suosikit-postaussarjaa, eli siis hän teen aina parillisina kuukausina tämän postauksen, ja minä parittomina. Päädyttiin kuitenkin ratkaisuun ilman vakituisia kategorioita, kuten helmikuun postauksesta ehkä saattoi päätellä.

                   


Michael Korsin laukku

Sain kuun alussa aivan ihanan mustan käsilaukun, joka on ollut kovalla käytöllä. Se on juuri kätevän kokonen, ei liian iso mutta kaikki tarvittava mahtuu. Lisäksi kyseessä on laadukas merkki, eli ei hajoa heti (olen parin kuukauden sisällä onnistunut hajottamaan kolme laukkua....).


                

Shiseidon eyelineri

Ostin tämän eyelinerin jo helmikuussa lentokentältä, mutta pääsin käyttämän sitä vasta maaliskuun puolella. Kyseessä on ihan huipputuote, jolla on helppo luoda siisti ja kestävä rajaus. Ei sotke ja kestää hyvin koko päivän. Plussaa myöskin siitä, että eyelinerin loppuessa voi ostaa uuden täyttökapselin Stockalta ihan naurettavaan hintaan.Ei siis tarvitse ostaa kokonaan uutta joka kerta!


              

eGo-T sähkötupakka

Vaikka tupakointi onkin erittäin huono tapa, olen tämän sähkötupakan myötä saanut vähennettyä tupakointia ihan hirveästi. Helppokäyttöisyys ja söpö vaaleanpunainen väri saivat minut ylipuhuttua. En tietenkään suosittele, ellet jo tupakoi, mutta mikäli teet, tämä on mielestäni huomattavasti tyylikkäämpi vaihtoehto. Lisäksi hajukaan ei ole läheskään yhtä paha ja nenäänpistävä kun tavalisessa tupakassa.


                                     

Kip Moore - Beer Money

Kevään fiilistelybiisi! Kuuntelin tätä jo viime keväänä ja "löysin sen uudestaan" selatessani vanhoja playlistejäni Spotifyssa. Hyvälle tuulelle saava kappale, joka ainakin minun kohdallani herättää kevätfiiliksen. Auringon paistaessa ja tämän biisin soidessa tulee sellainen olo, ettei kesä ole enää kaukana. Ehdoton maaliskuun suosikkibiisi!


                   

Jäägrillaus

Maaliskuun suosikkihetki oli ehdottomasti grillausilta poikien kanssa jäällä. Istuttiin katselemassa auringonlaskua, kuunneltiin hyvää musiikkia, juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä ja syötiin grillattuja makkaroita nuotion ääressä. Tällaiset hetket hyvässä seurassa ovat kultaakin kalliimpia!

- Ira

Kesäkuntoon '15

Kuten monikin teistä, myös minä tein tänä vuonna ehkä maailman yleisimmän uudenvuodenlupauksen. Saman jonka teen joka vuosi. Nimittäin päästä kesäkuntoon. Nyt olen kuitenkin paremmassa kunnossa kun koskaan aikaisemmin. Haluan jakaa jokaiselle pari helppoa vinkkiä/muistutusta. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa!


Kannattaa muistaa että urheilla voi monestakin syystä. Ennenkun aloitat, kysy itseltäsi: Miksi? Mitä minä yritän saavuttaa? Räätälöi treeni- ja ruokaohjelmasi tämän mukaan. Erot ovat nimittäin huomattavat laihduttajalla ja sellaisella joka haluaa kiinteyttää ja saada lihaksia.

Tiedusta, ettei unelmavartalo ole yhden kerran takana. Joskus tekee mieli luovuttaa, mutta se on se hetki, jolloin pitää laittaa suurempi vaihde silmään. Ole kärsivällinen, työsi tuottaa kyllä pikkuhiljaa tulosta! Se on aivan upea tunne kun muut huomaavat edistyksesi ja sinua kehutaan työstäsi. 


Pelkkä urheileminen ei valitettavasti riitä. Ruokavalio, uni ja elämäntavat ovat aivan yhtä tärkeitä. En väitä että pitää vetää mitään älytöntä linjaa ja välillä täytyy tietenkin saada rikkoa sääntöjä, mutta mahdollisimman terveellinen elämäntyyli ei ole kenellekkään pahitteeksi. Itse panostan enemmän toisilla osa-alueilla ja näin ollen hyvällä omallatunnolla vähemmän toisilla. Muistakaa kuitenkin, ei ole tarkoitus syödä mahdollisimman vähän, vaan itsensä kylläiseksi mahdollisimman terveellisellä ruokavaliolla. Terveellisesti syömisen ei myöskään tarvitse tarkoittaa mitään punnittuja annoksia ja lisäravinteita, vaan ihan vanha kunnon kotiruoka ja herkkulakko riittävät oivallisesti. Ei tarvitse lähteä liioittelemaan ruoka-asioiden kanssa!


Kannattaa kokeilla eri lajeja! Kaikille ei vaan sovi lenkkeily, vaikka se kuinka tuntuisi olevan ainoa "varteenotettava" vaihtoehto. Jos sinulla on jäsenyys kuntosalille, joka tarjoaa erilaisia ryhmäliikuntatunteja, kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa mahdollisimman monia. Ja kuntosalin ulkopuolellakin on vaikka kuinka paljon kivoja urheilulajeja! Rohkeasti vaan kokeilemaan! Itse ihastuin jo vuosi sitten Elixia Power-nimiseen versioon Body Pumpista, jota en meinnanut aluksi uskaltaa edes kokeilla.


Lopuksi kannattaa muistaa kenen vuoksi tätä oikeasti tekee. Oli syysi sitten ulkonäkö, hyvä olo tai mikä tahansa muu, hyvät elämäntavat ovat pitkällä tähtäimmellä kestävä suunnitelma vaan itsesi vuoksi. Jos joku muu "käskee" rakentamaan lihaksia tai laihduttamaan, motivaatio ei pysy yllä! Päätät itse miten kohtelet kehoasi ja kuinka pidät siitä hyvää huolta. 


Tsemppiä!
// Ira

New era lippis

postaus toteutettu yhteistyössä hatstoren kanssa

Moikka, täällä Nona taas. Sain yhteistyön merkeissä Hatstorelta new era lippiksen, tarkempi mallin nimi on NY Yankees women jersey grey/pink 940. Tästä pääset lippikseen! Kaikki tuotteet Hatstoren sivuilla ovat aitoja ja lisensoituja. Kyseinen yritys on siis Skandinavian suurin lippiksiä ja pipoja myyvä liike, jolla on toimintaa Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Tilaus saapui todella nopeasti lähimpään postiin siististi pakattuna, ja mukaan sai vielä kivan rannekkeen. 

Itse en oikein ikinä ole osannut käyttää lippiksiä, pipoja, pantoja tms. Jotenkin tuntuu, että kasvot näyttävät vain entistä pyöreämmiltä, jos päässä on jotain. Nyt kuitenkin rohkaisin itseäni ja tilasin ehkä maailman söpöimmän lippiksen, jossa on ihanan pinkit yksityiskohdat. Näitä new era lippiksiähän (aitoja sekä feikkejä) on jo viime kesästä asti nähnyt varmaan jokaikisen teinin päässä, joten ei tule mitenkään outo olo lippis päässä hengaillessa. 

Lippiksellähän saa loistavasti peitettyä huonon hiuspäivän, piristettyä asua, suojattua itsensä auringolta ja lisäksi se näyttää hyvältä.  


Tekisi mieli melkein tilata tuolta toinenkin samanlainen lippis, vaikkapa tummansinisenä. Olin itseasiassa aika pitkään kahden vaiheilla, että otanko tummansinisen vai harmaapinkin. Päädyin kuitenkin jälkimmäiseen, koska tuota väriä ei ole näkynyt vielä kauhean paljoa katukuvassa. Suosituimpia värejä ovat varmaankin juuri musta, tummansininen, kokopinkki ja ainakin pojilla punainen. Ehkä tämäkin ihana väri löytää vielä tiensä useamman ihmisen päähän! Muita ihania värejä ovat ehdottomasti tämä "armeijakuvioinen", valkoinen pinkeillä yksityiskohdilla ja sitten vähän erilaisempi mustakeltainen

Mietin nyt varmaan vielä jonkin aikaa sitä toisen lippiksen ostamista, koska olen vähän turhan nopea tavaroiden hankinnassa ja teen usein heräteostoksia, johon sitten kaikki rahat menevät... Nimimerkillä ostin juuri Zarasta yhden aika kalliin laukun vain hetken päähänpistosta. En oikein osaa ikinä harkita kunnolla :D Kyllä se laukku kiva on, itseasiassa ihana, ei siinä mitään, mutta järkytyin vähän itsekkin jälkikäteen, että ostinko oikeasti niin kalliin jutun vain kolmisen minuuttia mietittyäni... Onko jollain muulla samaa ongelmaa


Onko lippis mielestäsi IN vai OUT?

- Nona

Ei mennyt niin kuin Strömsössä


Täällä siis Nona taas. Itse olen aika loistava aina mokaamaan kaiken, joten tämä blogitallin viikkohaaste oli kuin minua varten keksitty. Useimmiten näitä ei ikinä saada videolle/kuville, joten olen joutunut kuvittamaan postausta muullakin tavalla.


Loppukesästä 2011 vietiin valmennusviikonloppuna heppoja laitsalle. Minulle oli laitettu vietäväksi Cleo, joka oli vielä neljä vuotta sitten aika paljon vauvamaisempi ja muutenkin välillä aika "villi". Perrassa käyneet varmaan tietävätkin Cleon luonteesta, mutta muille vielä selvennykseksi, että kyseessä on (tai ainakin oli) poni, joka ei oikeasti sekunttiakaan seissyt paikallaan. Se kokoajan sähläsi ja ollaan aika varmoja, että sillä on joku ponien ADHD, kaveri oli myös yllättävän vahva, joten Cleon hallitseminen maastakäsin oli välillä vähän hankalaa pikku-Nonalle. No, minun piti siis päästä itse Cleon selkään (hepat siis vietiin aina ilman satuloita laitsalle), koska Satu oli jo pakussa odottamassa. Ison tallin oven vieressä oli tuoli, jolta sitten ajattelin kavuta selkään. Voi kumpa se olisikin ollut niin helppoa. Cleo alkoi tapansa mukaan sählätä ja viskoa päätään joka suuntaan. Jotenkin sitten se onnistui jäämään tallin oveen kiinni poskihihnastaan. Ponihan sitten sai vetarin ja meni ihan paniikkiin. Yritin irrottaa poskihihnaa ovesta, mutta poni oli niin kauhun vallassa ja repi itseään sellaisella voimalla, etten saanut sitä rauhoitettua yhtään, enkä sen koommin sitä poskihihnaakaan auki. Ovi oli vähän vanhemman puoleinen, ja niinhän siinä sitten kävi, että painava, iso ja  puinen tallin ovi sitten lähti saranoiltaan irti ja kaatui mun ja Cleon päälle. Poni ehti juuri ja juuri alta, pelkkä silmäkulma aukesi, mutta se ovi osui suoraan mua päähän, ja voin kyllä sanoa, että sattui aivan perkeleesti. Luojan kiitos oli kypärä päässä, muuten olisi varmaan pahimmassa tapauksessa mennyt kallo halki. Sen takia siis se tallin ovi vaihdettiin, jos joku sitä on ihmetellyt :D! 


Keväällä 2012 niinä aikoina kun Luke oli juuri tullut tallille, ratsastettiin Nitan kanssa kahdestaan maneesissa ilman satuloita Kingillä ja Lukella. Juteltiin siinä sitten jotain, poneilla oli pitkät ohjat, ja makoiltiin ponien takapuolten päällä. Maneesin oven kohdalla sitten molemmat idiootit säikähtivät jotain olematonta örkkiä, ja lennettiin kivassa kaaressa sieltä molemmat alas, vaikka kuinka koitettiin roikkua kyydissä. Ei siinä mitään onneksi kummallekkaan sattunut.


Syksyllä 2011 valmennuksessa oltiin maastossa pienellä porukalla. Mukana oli Nita Ladylla, Ira Pärrellä, Riikka Vallulla, Venla Cacrulla ja mä Masilla. Kaikki menivät siis ilman satuloita. Jansu ja Nora olivat kuvaamassa meitä jalan. Lähdettiin sitten teurastamolle päin maastossa, ja laukkasimme laukkasuoran ensin toiseen suuntaan, koska takaisin tultaessa Jansu ja Nora sitten kuvaisivat laukkapätkän. No, Pärre sitten vähän innostui liikaakin kotiinpäin laukatessa, ja lähti ohittamaan muita. Laukattiiin muutenkin aika reippaasti (tai muista en tiedä, Masi oli ainakin ihan huippuvauhdissa). Masi (ehkä) sitten loukkaantui Pärren ohituksesta, ja päätti hypätä pellolle. Kyllä, ojan yli pellolle, ihan yhtäkkiä kesken laukan. Se siis ensin kääntyi vasemmalle (laukkasimme tien oikeassa reunassa) laukkasi hetken "sivuttain", jotta pääsi ojan reunalle, ja siitä sitten ponnisti pellolle. Mahto olla kiva leikkiä yksin lehmää, kun kaverit laukkaa tallille. Tapahtuma on siis videolla, mistä vielä näkee, etten oikeasti käännä ponia tms. Ei siinä muuta sitten tapahtunut, kuin että löysin itseni maasta sormi murtuneena. Mitään pahempaa ei onneksi käynyt, ja onnistuin pitää ponista kokoajan kiinni. Takaisin vain selkään ja jäätiin vielä maastoilemaan tuon jälkeen. Ärsyttää, kun emme vielä tänäkään päivänä tiedä, mitä ponin päässä liikkui. Ehkä se sitten tajusi olevansa hitain, ja päätti luovuttaa. Ei se tuota ole uudestaan tehnyt, eikä Sadun mukaan koskaan aikaisemminkaan.


Syksyllä 2011 kun kilpailin Iran kanssa Masilla, oltiin aina tosi laiskoja pakkamaan mitään tavaroita etukäteen. Aamulla sitten pää kolmantena jalkaan juostiin ympäri kartsia, linnaa, keltasta, maneesia ja tallia kasaamassa meidän ja ponin tavaroita. Aika usein sitten jäikin puolet kamoista matkasta ja oli kiva sitten lainata kisoissa ekalta suojia, tokalta satulahuopaa ja kolmannelta kypärää. Kannattaa oikeasti pakata kaikki tavarat ajoissa, ei ole todellakaan kiva tajuta kisoissa, että suitset ovat kotona...


Keväällä 2013 oltiin Iran kanssa taas taas vaihteeksi Ypäjällä Nitan kisahoitajina ja sitten pienessä dagen efterissä päätittiin tanssia Zumbassa opittua tanssia aika näkyvällä paikalla Ypäjän kisa-alueella siinä jonkun maneesin vieressä. Tuntuu, että aika moni on saanut hyvät naurut meitä katsellessa, ja kaiken lisäksi toi oli mun ja Iran mielestä harvinaisen hyvä idea, eikä edes hävettänyt. Tekisin uudestaankin.


Kisahoitajina ei siis olla ihan parhaimpia mahdollisia. Ollaan aika usein väärässä paikassa väärään aikaan, heppa ei ole (ainakaan yleensä) ajoissa valmiina, sen tavarat on ihan päin helvettiä ja me syödään kisaajan ruoat. Ollaan myöskin aika kovia valittamaan, eikä todellakaan herätä ennen kymmentä. Vesi-/loska-/lumisateessa hepan kävelyttäminen ei kuulu työnkuvaan. Voidaan kuvata ratoja kännykällä, mutta todennäköisesti akku/muisti loppuu viimeistään ennen uusintaa. Kisaaja saattaa myös joutua maksamaan takseja. Jos joku kiinnostui, ota yhteyttä facebookissa!


voitte siis itsekkin ottaa osaa blogitallin haasteeseen painamalla ensin tästä.

- Nona